Rosvojen arvoitus

Terve taas! Tämä postaaminen on nyt näköjään vähän jäänyt, kun en ole hirveästi kirjoittanut mitään tai jaksanut avata konetta sillä ajatuksella, että tulen tänne. Mutta muuton yhteydessä löysin ison kasan ikivanhoja tarinoita, ja voisin julkaista yhden tänään. Ja tähän alkuun voisin kertoa hieman kuulumisia.

Eli siis kahdeksas luokka on alkanut ihan mukavasti, mutta aikaa on nykyisin niin vähän. Partiossa minusta on tullut johtaja, joten partioon saattaa hurahtaa jopa seitsemän tuntia viikossa. Ei se oikeastaan haittaa, partiossahan on mukavaa, mutta haluaisin lukea ja varsinkin kirjoittaa enemmän.

Muuten menee ihan kivasti. Minulla on nykyisin oma huone ja olen saanut sinne uuden ja tilavan koulupöydän. Sänkyä ei vielä ole ja olen nukkunut nyt kuukauden ajan patjoilla, mutta eihän se oikeastaan haittaa. Lisäksi huoneessani on kirjahylly täynnä kirjoja, nojatuoli, tuoli, vaatekaappi, askartelukaappi ja joku epämääräinen hylly, joka lähtee täältä kai pois.

 

Nii tää tarina on siis tosi vanha. Kirjotin sen ku olin tyyliin 8. En oo ihan varma, mut päättelin ton näitten tyyppien i’istä. Miten pitäis kirjoitta i’istä niinku ikä taivutettuna. XD No nii, mennään siihen tarinaan. :D Ja en muuten korjannu noita kirjoitusvirheitä, mitä tossa oli, koska jotenki se on söpöä, millasia virheitä oon tehnyt silloin. Ja tän jälkeen on sitte korjattu teksti, ettei tarvii tätä alkaa lukemaan. :)

Rosvojen arvoitus

Oli syyskuun neljännes päivä ulkona satoi. Pienet etsiväkerholaiset loikoilivat Leon ja Essin ullakolla se oli heidän päämaja. – Miksi mitään ei tapahdu? kysyi Mikael. – No ei vaan tapahdu, vastasi Leo. Yhtäkkiä Tim [niitten koira] alkoi murista. Leo ryntäsi alakertaan. Lehti oli tullut. – Katsokaa, tuossa lukee että joku rosvokopla on kaupungissa. Se yrittää murtautua taloihin, eiköhän me selvitetä tää? Leo kysyi. [–] Kyllä, vastasivat kaikki lapset. – Essi käy kertomassa äidille että sateen jälkeen menemme ulos. sanoi Pauli. Hänen oikea nimensä oli Paula mutta hän halusi olla poika. [köh köh, mitäköhän kirjasarjaa en ainakaan oo kopioinu tossa Paula-Pauli-jutussa…] Essi lähti matkaan kun Essi palasi hän sanoi että äidille oli aivan sama. Sade oli lakannut sillävälin kun he olivat jutelleet. – Nyt voimme mennä ulos sanoi Olavi. – Hei aurinkokin paistaa, sanoi Sanni. – Hei missä mun lippis on? kysyi Enni. – Tuolla, vastasi Leo joka oli huomannut prinsessa lippiksen huoneen nurkassa. [–] Ottakaa vähän evästä mukaan sanoi äiti. [–] Hyvä on hyvä on me otamme, pakkaa ne nopeasti… ja…  [–] Ei mitään muttiasanoi äiti. Nyt eväät ovat valmiit. – Heippa me tulemme iltapäivällä takaisin etsiväkerholaiset huusivat ja työnsivät oven kiinni. –Mitäs nyt tehdään? kysyi Enni. – Hei missäs Pum [toinen koira] on? kysyi Sanni. – Se taisi jäädä sisälle vastasi Leo. – Mä meen hakee sen, sanoi Olavi. – Me menemme kirkolle päin ja levittäydymme siellä vakoilemaan. Heippa nyt me lähdemme. – Hei jostain kuuluu ääntä. [–] Onko se rosvokopla? kysyi Essi peloissaan. – No no ei mitään hätää rauhoitti Leo, mennäänkö yhdessä sinne pensaan sisään. Sillävälin Tim murisi hiljaa. [–] Rauhoitu Tim muuten rosvokopla kuulee, että me olemme. Rauhoitteli Pauli. [–] Soita poliisi pyysi Sanni Olavilta. [–] hyvä on mä soitan. – hei – tuolla poliisit tulevat. Sanni kuiskasi. Leo ja Essi astuivat ulos puskasta. – Minne ne roistot katosivat? kysyi yksi poliisi. – Me voimme auttaa: – Vai mitä Essi? – Kyllä vastasi Essi. – Hei tuolla ne juoksevat. – Oho täytyypä ottaa kiinni. Kun roistot oli oli saatu kiinnni antoi polisi jokaiselle lapselle 10€ ja koirille kummallekkin 10 luuta. Sitten poliisiauto hävisi näkyvistä. Nyt etsiväkerjolaiset olivat väsyneitä ja tahtoivat kotiin ja kotiin he lähtivätkin.

 

Okei tossa oli toi. Pistän ehkä vielä korjatun version että tosta saa selvääkin. Tohon olin pistäny vaa hakasulkeisiin tärkeimmät jutut.

 

Oli syyskuun neljäs päivä ja ulkona satoi. Pienet etsiväkerholaiset loikoilivat Leon ja Essin ullakolla, sillä se oli heidän päämaja.

– Miksi mitään ei tapahdu? kysyi Mikael.

– No ei vaan tapahdu, vastasi Leo. Yhtäkkiä Tim [niitten koira] alkoi murista.

Leo ryntäsi alakertaan. Lehti oli tullut.

– Katsokaa, tuossa lukee että joku rosvokopla on kaupungissa. Se yrittää murtautua taloihin, eiköhän me selvitetä tää? Leo kysyi.

– Kyllä, vastasivat kaikki lapset.

– Essi käy kertomassa äidille että sateen jälkeen menemme ulos. sanoi Pauli. Hänen oikea nimensä oli Paula mutta hän halusi olla poika. [köh köh, mitäköhän kirjasarjaa en ainakaan oo kopioinu tossa Paula-Pauli-jutussa…] Essi lähti matkaan kun Essi palasi hän sanoi että äidille oli aivan sama. Sade oli lakannut sillävälin kun he olivat jutelleet.

– Nyt voimme mennä ulos sanoi Olavi.

– Hei aurinkokin paistaa, sanoi Sanni.

– Hei missä mun lippis on? kysyi Enni.

– Tuolla, vastasi Leo joka oli huomannut prinsessalippiksen huoneen nurkassa.

– Ottakaa vähän evästä mukaan sanoi äiti.

– Hyvä on hyvä on me otamme, pakkaa ne nopeasti… ja… (joku sanoi

– Ei mitään muttiasanoi äiti.

– Nyt eväät ovat valmiit. (joku sanoi)

– Heippa me tulemme iltapäivällä takaisin etsiväkerholaiset huusivat ja työnsivät oven kiinni.

– Mitäs nyt tehdään? kysyi Enni.

– Hei missäs Pum[niitten toinen koira] on? kysyi Sanni.

– Se taisi jäädä sisälle vastasi Leo.

– Mä meen hakee sen, sanoi Olavi.

– Me menemme kirkolle päin ja levittäydymme siellä vakoilemaan. Heippa nyt me lähdemme, muut sanoivat.

– Hei jostain kuuluu ääntä.

– Onko se rosvokopla? kysyi Essi peloissaan.

– No no ei mitään hätää rauhoitti Leo – Mennäänkö yhdessä sinne pensaan sisään?

Sillä välin Tim murisi hiljaa.

– Rauhoitu Tim muuten rosvokopla kuulee, että me olemme. Rauhoitteli Pauli.

– Soita poliisi pyysi Sanni Olavilta.

– Hyvä on mä soitan, Olavi sanoi.

– Hei, tuolla poliisit tulevat. Sanni kuiskasi. Leo ja Essi astuivat ulos puskasta.

– Minne ne roistot katosivat? kysyi yksi poliisi.

– Me voimme auttaa, Vai mitä Essi? Leo ehdotti.

– Kyllä vastasi Essi.

– Hei tuolla ne juoksevat. (joku huomasi)

– Oho täytyypä ottaa kiinni, poliisi huomasi.

Kun roistot oli oli saatu kiinnni antoi polisi jokaiselle lapselle 10€ ja koirille kummallekkin 10 luuta. Sitten poliisiauto hävisi näkyvistä. Nyt etsiväkerjolaiset olivat väsyneitä ja tahtoivat kotiin ja kotiin he lähtivätkin.

 

Joo tää oli niin epälooginen ja ihana ja sekava, että mä en kestä. Mitä mieletä olit tästä ikivanhasta tarinasta? Tykkäsitkö vai haluatko ennemmin kaikkea uutta? Ja nyt suunnittelin korjaavani tämän postausvälin saman tien. Se oli siis suunnitelma…