Menetetty salaisuus 4

Heiiii! Oho apua, miten aika on taas lentänyt. VTM:n 1v-synttärit menivät jo ja edellisestä postauksesta on aikaa 20 päivää… Hups. Tosin motivaatio kirjoittamiseenkin on ollut vähän hukassa, mutta ehkä se nyt palailee. Ja alan seuraavaksi hommaamaan niitä kirjoja, joita oli laitettu siihen kilpailuun. Kiitos kaikille, jotka osallistuivat!

Tänään on siis vuorossa Menetetyn salaisuuden neljäs osa, jossa selviää, mitä Lena huomasi aamulla herättyään. Katsotaan, kuinka käy:D

 

Olimme käyneet täällä joskus aiemminkin. Silloin, kun olimme matkalla Suureen Keijukaupunkiin ostamaan kaikkea turhaa. Reitti sinne vei juuri tästä. 

– Hei Leon! huudahdin.

– Mitä nyt? Leon kysyi. – Anna minun nukkua.

– Eikun minä tiedän, missä me ollaan! ilmoitin innoissani.

Leon pomppasi pystyyn ja tuijotti minua kysyvästi. – Ihan totta?

– Joo joo. Muistatko, kuinka me menimme silloin kerran Suureen Keijukaupunkiin. Lei, Lea ja Leo eivät olleet vielä syntyneet ja me olimme pieniä. Olimme rattaissa ja Aslan yritti viihdyttää meitä. Minä varsinkin kuitenkin pompin koko ajan pois rattaista, niin että lopulta isän piti vyöttää minut rattaisiin kiinni, aloitin selostuksen.

– Joo, kyllä, mutta oletko varma, että tämä on juuri se paikka? Leon kysyi.

– Katso, tätä polkua me eilen tulimme, ja tässä se yhtyy kohtisuoraan tähän isoon polkuun. Muistan, kuinka halusin mennä tälle polulle ja sitten juoksin tuolle isolle kivelle ja kiipesin sen laelle. Sinä ja Aslan tulitte perässä ja loppujen lopuksi söimme kaikki siinä eväitä, muistelin.

– Ai niin, Leon sanoi. – Mutta muistatko muka tästä reitin kotiin asti?

– Sen pitäisi olla vain suoraa polkua pitkin, muistelin.

– Oletko varma? Leon kysyi.

– Onko sinulla parempaa ideaa? kysyin. – Tietysti se saattaa haarautua, mutta eikö tämän polun varressa ollut niitä opasteita. Hei tuossakin on yksi!

Äkkäsin nimittäin kuusen oksien lomassa suuren tolpan, johon oli kirjoitettu jotain. Loikin sen viereen ja luin tekstin:

 

Toivola 2pm (se ja seuraavat viitat osoittivat oikealle [ja pm on siis keijujen matkan yksikkö, suunnilleen sama kuin kilometri])

Unilaakso 6pm

S-K 15pm

Hohto 18pm

Iso näköalavuori 20pm (se ja sen jälkeinen osoittivat siihen suuntaan mistä olimme tulleet)

Kannonsyrjä 27pm

Pihlajisto 1pm (se ja kaikki sen jälkeen tulevat osoittivat vasemmalle)

Pilvikylä 4pm

Koivupuro 7pm 

Hiekkaranta 8pm

Rauhanlaakso 11pm

N-vuori 32pm

Merenranta 45pm

PÄÄKAUPUNKI 77pm

 

– Tuohan auttoi meitä paljon! Leon huudahti – Koivupuroon on enää 7 pitkäämatkaa!

– Joo, mutta mikä tuo S-K oikein on? pohdin.

– Varmaan Suuri Keijukaupunki, mutta jos ihmiset näkisivät tämän kyltin, olisi vaarallista, jos sen nimi lukisi tässä, Leon selitti.

– Eikun aa, tajusin. – Mutta minä luulin, että Suuri Keijukaupunki on pääkaupunki.

– Ei se ihan, se on toisiksi suurin, mutta Pääkaupunki on suurempi ja mahtavampi, meidän pitää joskus mennä sinne, Leon intoili.

– Joo, jos äiti enää päästää meitä mihinkään, huokaisin. – Miten me muuten selitämme tämän kaiken äidille? Jos kerromme totuuden, olemme arestissa seuraavat kolmekymmentä vuotta.

– Jos ihmisiä ei näy vielä kylässä, voimme sanoa, että lähdimme metsään leikkimään uinnin jälkeen, ja sitten eksyimme hieman liian kauas metsään, emmekä osanneet tulla enää takaisin, Leon ehdotti. – Ja harhailimme siellä, kunnes löysimme kotiin. Emme edes valehtele kauheasti.

– Joo, mutta entä jos ihmiset ovat jo kylässämme? kysyin. 

– Sitten toivotaan, että kaikki ovat niin paniikissa, etteivät ehdi ajatella meitä, Leon vastasi.

– No siis, en tiedä, onko tuo paras idea, mutta on kai parasta kuitenkin lähteä matkaan, sanoin.

Keräsimme tavaramme ja lähdimme kohti kotia. Jokaisessa risteyksessä oli opastekyltti, joskin sitä sai useimmiten vähän etsiskellä. Opasteet oli saatettu kirjoittaa suoraan puun runkoon, raaputtaa kiveen, tai tolppa saattoi olla pusikon takana piilossa. Kerran se oli ojan pohjassa!

Lopulta saavuimme kotikylälle johtavalle pienelle polulle. Olimme päässeet tien puoliväliin, kun kylän tietäjä tuli meitä vastaan Apua, mitä asiaa sillä on meille? ajattelin paniikissa.

 

 

Se oli sellainen. Ja seuraava osa ilmestyy joskus, tiedänkin jo, mitä siinä tapahtuu… Mitä pidit tästä?