Heipä-hei! Tänään jatkamme Tulen ennustuksen parissa, koska se on vain yksinkertaisesti niin jännittävässä kohdassa, että pakko jatkaa sitä. Jos et ole lukenut edellistä osaa, niin siihen pääset tästä. Kannattaa lukea se ensin, koska muuten olet ihan pihalla tapahtumien kulusta.
Nimilista on tässä alussa, jos olet jo unohtanut kaikki hahmot, mitä en yhtään ihmettele.
Metsäklaani:
Päällikkö:
Tuiskutähti – Vaaleanharmaa kolli
Varapäällikkö:
Sammalaamu – Liekinvärinen naaras, Lehtitassun mestari
Parantaja:
Viherkello – Vihreäsilmäinen harmaa naaras
Heinähäntä – Keltainen kolli, Koivutassun mestari
Soturit:
Kärpästuuli – Tummanharmaa vanha kolli
Siniruusu – Sinertävän harmaa naaras, jolla on siniset silmät ja valkoiset tassut, vatsa ja naama
Kinoskarva – Valkea kolli, Tomutassun mestari
Kaarnakorva – Tummanruskea kolli, jolla on meripihkanväriset silmät, Mutatassun mestari
Leopardiloikka – Keltainen kolli, jolla on siellä täällä mustia pilkkuja, keltaiset silmät ja joka on loistava hyppäämään, Ruskatassun mestari
Syysmarja – Oranssi naaras, Kipinätassun mestari
Simpukkapilvi – Vaalea kermanvärinen naaras
Sienisydän – Ruskea kolli, Roihutassun mestari
Oppilaat:
Koivutassu – Vaaleanvihreäsilmäinen musta naaras
Lehtitassu – Ruskea naaras vihreillä silmillä
Ruskatassu – Ruskean ja liekinärisen kirjava kolli
Tomutassu – Harmaa kolli
Mutatassu – Harmaanruskea kolli
Kipinätassu – Liekinvärinen vihreäsilmäinen naaras
Roihutassu – Liekinvärinen kolli
Kuningattaret:
Orvokkiaamu – Harmaa naaras, Kinoskarvan pentujen Lumipennun, Valkopennun ja Savupennun emo
Kultapilvi – Kullanvärinen naaras, odottaa Kaarnakorvan pentuja
Pennut:
Lumipentu – Valkoinen naaras
Valkopentu – Valkoinen kolli
Savupentu – Tummanharmaa kolli
Vanhukset:
Katajakynsi – Tummanruskea vihreäsilmäinen kolli
Paatsamalaulu – Vaaleanruskea vihreäsilmäinen naaras
Varjoviiksi – Tummanharmaa kolli, jolla on siellä täällä mustaa, oli Kukkatähden ensimmäinen varapäällikkö, nykyisin klaanin vanhin kissa.
Loikkaklaani:
Päällikkö:
Oksatähti – Ruskea kolli, jolla on meripihkan väriset silmät
Varapäällikkö:
Liitolento – Harmaa naaras
Parantaja:
Vanamolehti – Kermanvärinen naaras
Nummiklaani
Päällikkö:
Juoksutähti – Vaaleanharmaa kolli, jolla on jäänsiniset silmät
Varapäällikkö:
Korsiaskel – Keltainen kolli
Parantaja:
Laululintu – Vaaleanharmaa naaras, jolla on selässään tummempia läiskiä ja pilkkuja
Virtaklaani
Päällikkö:
Verhotähti – Valkoinen naaras, jolla on siniset silmät
Varapäällikkö:
Mustahäntä – Musta kolli
Parantaja:
Kurkiviiksi – Ruskea kolli
Suoklaani
Päällikkö:
Karpalotähti – Liekinvärinen naaras, jolla on vihreät silmät, suhteellisen nuori päällikkö
Varapäällikkö:
Sammakkosilmä – Vihreäsilmäinen kolli
Parantaja:
Lampihohde – Sinisilmäinen hiekanvärinen naaras, Tuhkatassun mestari
Oppilaat:
Kipinätassu – Musta naaras, jolla on pieniä oransseja pilkkuja pitkin selkää, meripihkanväriset silmät.
Räisketassu – Oranssi kolli
Tuhkatassu – Tummanharmaa kolli
Luku 4 Toinen uni
– Mistä sinä sen tiedät? Karpalotähti kysyi.
– Varmasti tiedän! Tuiskutähti huudahti raivoissaan. – MINULLA ja vain ja AINOASTAAN MINULLA on oikeus nimeen Kipinätassu, koska MINÄ keksin sen ensin! Tai oikeastaan pennun Kipinätassun emo keksi sen, mutta Kipinätassun emo kuuluu MINUN klaaniini!
– Anteeksi nyt vain, mutta MINÄ ITSE satun olemaan Kipinätassun, Räisketassun ja Tuhkatassun emo, joten MINÄ saan tietenkin päättää heidän nimensä ITSE ja JOS jossain toisessa klaanissa sattuu olemaan joku samanniminen, niin se on sitten HÄNEN ongelmansa. Minun EI tarvitse vaihtaa Kipinätassun nimeä ja piste! Karpalotähti meuhkasi.
Päälliköt tuijottivat toisiaan valmiina aloittamaan kunnon tappelun. Juuri silloin pilvi kuitenkin peitii kuun ja Oksatähti huudahti: – Meidän täytyy lähteä, Tähtiklaani on meille vihainen!
Hitaasti Tuiskutähti ja Karpalotähti irrottivat katseensa toisistaan ja kokosivat klaaninsa kotimatkaa varten.
Kipinätassu katseli toista Kipinätassua, joka kulki hieman surullisen näköisenä, mutta silti ylväästi mustassa turkissaan, jonka pienet oranssit pilkut olivat kuin kipinöitä.
– Roihutassu, mitä mieltä sinä olet Suoklaanin Kipinätassusta? Kipinätassu tiedusteli kotimatkalla.
– En tiedä, Roihutassu vastasi.
Kipinätassu kaatui lopen uupuneena vuoteeseensa.
Kipinätassu kulki avaralla niityllä. Tuuli puhalsi usvan tiehensä ja kerrankin Kipinätassu näki unessaan jotain.
Äkkiä Kipinätassu tajusi, ettei hän ollut yksin, vaan hänen kanssaan oli joku. Kipinätassu pälyili ympärilleen, ja sitten hän huomasi vanhan näköisen harmaan kollin, joka lähestyi häntä.
– Mitä asiaa sinulla on minulle? Kipinätassu kysyi.
– Kerron sinulle ennustuksen: ”Tulee varjon aika, metsän tuli räiskyy ja roihuaa, mutta kun se alkaa hiipiua, on kaksi kipinää, joista toinen sytyttää ja toinen sammuttaa, ja tuli voi päästä roihuamaan uudelleen tai hiipua tuhkaksi.”
Luku 5 Ennustuksen syvempi merkitys
Kipinätassu heräsi vuoteessaan. Mitä ihmettä yöllä unessa oli tapahtunut? ”Tulee varjon aika, metsän tuli räiskyy ja roihuaa, mutta kun se alkaa hiipiua, on kaksi kipinää, joista toinen sytyttää ja toinen sammuttaa, ja tuli voi päästä roihuamaan uudelleen tai hiipua tuhkaksi.”
Ennustus kuulosti aivan älyttömältä, mutta kun Kipinätassu alkoi purkaa sitä, hän pikku hiljaa tajusi, mitä se tarkoitti. Roihuaminen tarkoitti Roihutassua ja räiskyminen Räisketassua. Kahdella kipinällä tarkoitettiin Kipinätassuja. Viimeinen tuhka olisi varmaan Tuhkatassu.
Kipinätassu jäi miettimään ennustusta. Mitä se loppujen lopuksi tarkoitti? Koko aamupäivän saalistusharjoitukset Kipinätassu oli niin ajatuksissaan, että päästi pakoon hiiren, joka juoksi suoraan hänen käpäliään päin Syysmarjan säikäyttämänä.
– Kipinätassu, missä sinun ajatuksesi ovat tänä aamuna? Syysmarja tiedusteli.
Kipinätassu ei kuullut kysymystä.
– Kipinätassuuu! Maa kutsuu! Syysmarja huusi.
– Ai, anteeksi, mitä? Kipinätassu hätkähti.
– Kysyin, että missä sinun ajatuksesi ovat tänä aamuna, Syysmarja selitti.
– Ai jaa. Öö… Olen täysin hereillä, Kipinätassu sepitti.
– No sitten voit varmasti kertoa, mitä minä juuri esittelin, Syysmarja ilmoitti.
– Ömm… Sinä kerroit, että… tuota… Kipinätassu ei muistanut mitään ja aivot löivät tyhjää.
– Aivan! Nyt saat käydä rangaistukseksi kävelyllä lähellä Suoklaanin rajaa asti kävelyllä ja palaat sitten takaisin. Jos se vaikka selventäisi vähän ajatuksiasi. Aikaa sinulla on sen verran, kun menee syödä kaikessa rauhassa kaksi hiirtä, Syysmarja käski.
Kipinätassu havahtui ajatuksistaan ja lähti loikkimaan melko rauhallista tahtia kohti Suoklaanin rajaa. Ajatukset vilisivät hänen päässään yhä, mutta Syysmarja oli oikeassa, juokseminen selkeytti ajatuksia, ja hän saattoi jo ajatella paljon selkeämmin.
Raja lähestyi, ja ennen kun Kipinätassu oikeastaan huomasikaan, hän seisoi ja rajalla ja tuijotti silmiin Suoklaanin Kipinätassua.
– Näin lähellä rajaa? suoklaanilainen kysyi.
– Tämä on vielä meidän puoltamme, Kipinätassu sanoi viittoen ympäristöönsä.
– Aivan. Oikeastaan juuri sinut minä halusinkin tavata.
– Mitä varten? Kipinätassu kysyi hämmästyneenä.
– Koska me kuulumme samaan ennustukseen, Suoklaanin oppilas selitti. – Etkö sinäkin ole nähnyt unta, jossa kuulet sanat: ”Tulee varjon aika, metsän tuli räiskyy ja roihuaa, mutta kun se alkaa hiipua, on kaksi kipinää, joista toinen sytyttää ja toinen sammuttaa, ja tuli voi päästä roihuamaan uudelleen tai hiipua tuhkaksi.” ?
– Olen, Kipinätassu myönsi.
– Aivan. Oletko ymmärtänyt sen syvemmän merkityksen? Suoklaanilainen kysyi.
– Olen, Kipinätassu vastasi.
Äkkiä Suoklaanin puolelta kuului huutoja: – Kipinätassuu! Kipinätassu, missä sinä olet?
– Minun täytyy nyt mennä, mutta tavataan tässä kuunhuipun aikaan, Suoklaanilainen sanoi hiljaa ja kääntyi kannoillaan odottamatta vastausta.
Luku 6 Tapaaminen kuunhuippuna
Kipinätassu kiiruhti takaisin Syysmarjan luokse. Hänen täytyi juosta aivan täyttä vauhtia, jottei olisi myöhästynyt.
Illalla Kipinätassu oli jännittynyt. Hän käpertyi nukkumaan ja odotti, että muiden oppilaiden hengitys tasaantui ja nämä vaipuivat uneen. Mutatassu ja Roihutassu olivat viimeiset, jotka nukahtivat, Lehtitassu nukahti saman tien, kun kosketti sänkyä, ja Tomutassun kuorsaus oli kuulunut kaiken aikaa taustalla.
Kun oikea hetki lopulta koitti, Kipinätassu nousi ylös ja livahti ulos pesästä tarkistettuaan ensin, että reitti oli selvä.
Kipinätassu oli jopa ehtinyt suunnitella, miten hän hämäisi vartiossa olevaa Kinoskarvaa. Kolli loisti valkoisena tummaa taustaa vasten, joten Kipinätassu erotti hänet hyvin. Kipinätassu tarkasti ympäristönsä. Sitten hän hiipi hieman sivulle, potkaisi mutaa ja kariketta mahdollisimman pitkälle ja livahti pois Kinoskarvan herpaantuneen keskittymisen turvin.
Kipinätassu osasi reitin rajalle ulkomuistissa, vaikka pimeässä kaikki olikin vaikeampaa ja epäselvempää. Kun Kipinätassu lopulta saapui rajalle, suoklaanilainen oli jo paikalla.
– Iltaa, musta naaras sanoi.
– Pikemminkin öitä, Kipinätassu huomautti.
– No niin joo. Minulla oli hieman vaikeuksia päästä leiristä huomaamattomasti pois, sillä siellä oli hirveä kohu jostain… tai no, antaa olla, sinun vuoro kertoa tietosi.
– No hyvä on, olen miettinyt tätä ennusta aika paljon. Siinä esiintyy minun, sinun Roihutassun, Räisketassun ja Kipinätassun nimet.
– Ahaa, suoklaanilainen sanoi. – Onko nimillä jokin syvempi merkitys.
– En tiedä, mutta luulen, että ennustuksessa on vähän niinkuin kolme osaa, joihin me liitymme, Roihutassu ja Räisketassu ensimmäiseen, me toiseen ja Tuhkatassu kolmanteeen. Roihutassun ja Räisketassun osuus on todennäköisesti jokin sellainen yleinen, mutta meistä toinen on paha ja toinen hyvä ja jos meidän osuutemme menee pieleen, niin siinä tapauksessa tehtävä jää Tuhkatassulle, Kipinätassu selosti.
– Meidän kaikkien on puhuttava. Tavataan tässä ensi yönä samaan aikaan, suoklaanilainen sanoi.
– Käy. Tulemme Roihutassun kanssa. Varmasti, Kipinätassu lupasi.
Luku 7 Suunnitelma
Kipinätassu malttoi keskittyä päivän opetukseen vain juuri ja juuri, mutta koska hän ei halunnut mitään huomautuksia, hän osallistui jotenkin, vaikka aivot olivatkin lentäneet jonnekin aivan muualle.
Illalla Kipinätassu tavoitti Roihutassun kahden kesken ja kertoi tälle kaiken. Roihutassu vilkaisi Kipinätassua kummissaan, mutta lupasi tulla.
Kun muiden hengitys oli unisen tasaista, Kipinätassu ja Roihutassu lähtivät leiristä. Tällä kertaa heidän ei tarvinnut käyttää mitään hämäyksiä, sillä Roihutassu näytti Kipinätassulle puun, johon pääsi leiristä, mutta joka kasvoi leirin ulkopuolella niin, että sitä kautta pääsi helposti leirin ulkopuolelle.
Rajalla ei ollut vielä ketään, mutta jokin aika heidän saapumisensa jälkeen pusikosta alkoi kuulua kahinaa ja suoklaanin kolmikko, Kipinätassu, Räisketassu ja Tuhkatassu ilmestyivät esiin. Metsäklaanilaiset näkivät nyt ensi kertaa Tuhkatassun ja huomasivat, että tämän toinen silmä oli maidonvalkoinen ja sokea.
– Me emme voi puhua täällä, Suoklaanin Kipinätassu ilmoitti. – Mennään lähemmäs paikkaa, jossa klaanit kokoontuvat täydenkuun aikaan.
– Selvä! Kipinätassu huudahti.
– Okei, suoklaanin Kipinätassu aloitti, kun he olivat perillä. – Me olemme siis tärkeässä roolissa ennustukseen nähden.
Suuri osa yöstä kului niin, että he puhuivat. Heidän täytyi luoda vahva toimintasuunnitelma, jonka varaan he laskisivat jotain.
– No niin, toimintasuunnitelma on tämä, Roihutassu lausui. – Elämme tavallista elämää, mutta joka seitsemäs yö tapaamme täällä ja kerromme toisillemme aina, jos tapahtuu jotain. Pysymme ystävinä, jotta ennustus ei voi täysin toteutua, ja vain kuolema meidät voi erottaa.
Äkkiä metsästä kuului ääniä: Se oli Metsäklaanin yöpartio!
Mitä pidit? Kommentoi, oliko tämä parempi vai huonompi kuin ensimmäinen ja odotatko jatkoa ja kommenteista puheen ollen, pahoittelut kaikille, joiden blogi on bloggerissa, en enää jostain syystä voi kommentoida sinne, älkää siis ihmetelkö, jos kommentteja ei minulta tule.