Mutkikas koulumatka

Heii! Edellisestä postauksesta on taas kulunut pitkä aika, kun ei ole ollut aikaa, tai sitten on ollut aikaa, muttei inspiraatiota. Tässä on nyt tarina erään henkilön kouluunmenosta, joka ei suju aivan suunnitelmien mukaan. Menehän jo lukemaan, mikä kaikki meni pieleen.

Taas olin myöhässä bussista. Heitin repun selkääni ja säntäsin ulos kotiovesta. Pysäkille oli matkaa lähes kilometri ja bussi olisi siellä aikataulun mukaan viiden minuutin kuluttua. Toivottavasti se olisi myöhässä, kuten useimpina aamuina.

Saavuin pysäkille minuutilleen. Vilkaisin molempiin suuntiin. Bussia ei näkynyt. Joko se oli mennyt ajoissa, tai oli myöhässä.

Pysäkillä oli kuitenkin ihmisiä, joiden tiesin kulkevan samalla vuorolla, joten oletin, ettei bussi ollut vielä mennyt.

Kului minuutti.

Kului kaksi minuuttia.

Sitten toiset kaksi.

Vielä viisi.

Minulle alkoi tulla kylmä. Ulkona nimittäin oli kylmä tuuli, eivätkä talven kelit yleensäkään olleet kovin lämpimiä. 

Aloin oikeasti epäillä, että bussi jättäisi tulematta. Seuraava bussi tulisi viiden minuutin kuluttua, mutta sillä ei todennäköisesti ehtisi kouluun ajoissa.

Juuri kun aloin turhautua, että seuraavakin bussi jättäisi tulematta, kaksi bussia ilmestyi näkyviin. Oma bussini ja seuraava bussi. Ärsyttävää, ajattelin. Tätä menoa en ainakaan ehdi kouluun ajoissa. Nousin bussiin ja menin taakse istumaan. Avasin koulukirjan ja syvennyin lukemaan historian kokeeseen. Kului ainakin kymmenen minuuttia ja luin keskittyneenä seuraavalla tunnilla olevaan kokeeseen.

Äkkiä eräs matkustaja huudahti. Nostin katseeni ja vilkaisin ikkunasta ulos. Bussi oli jatkanut suoraan isoa tietä, vaikka sen olisi pitänyt kääntyä pienemmälle. Just joo, nyt mä ainakin myöhästyn, ajattelin turhautuneena. Tiesin nimittäin, että hetkeen bussilla ei olisi mahdollisuutta kääntyä takaisin. Isolla tiellä ei niin vain U-käännöstä voisi tehdä, ja pariin kilometriin ei isolta tieltä edes haarautuisi pienempiä teitä. Istuin bussissa ja odotin. Katselin bussin reittiä.

Äkkiä alkoi kuulua rätinää. Hätäännyin ensin, mutta sitten huomasin sen tulevan radiosta. “Hei, täällä kuljettaja. Ajoin vahingossa oikean tien ohi, käydään tuossa seuraavalla tiellä kääntymässä siellä tulee liikenneympyrä vastaan. Pahoittelut viivästyksestä”, ääni sanoi.

Jatkoin kokeisiin lukemista. Siinä vaiheessa, kun pääsimme takaisin reitille, bussi oli suunnilleen 25 minuuttia myöhässä. Koulu alkoi juuri, sillä kello oli 8.30, mutta kouluun ajaisi tästä ainakin viisi minuuttia ja kävelisi vielä toiset viisi.

Bussi mateli etanaakin hitaammin. Sen perään tuli taas seuraava bussi, se, jonka aikataulut olivat omaa bussiani puoli tuntia myöhemmät. Toinen bussi ohitti bussini juuri omaa pysäkkiäni edellisellä pysäkillä. 

Kello 8.38 bussi vihdoin oli perillä. Säntäsin saman tien juoksuun. Koululle johtava alamäki oli kuitenkin jäinen. Juoksin sitä aivan täysiä, joten totta kai minä kaaduin. Lensin naama edellä jäähän. Jään päällä oli joissain kohdin hiekkaa ja otsaani tuli naarmut ja ulkohousujen polvet hajosivat. Polviin sattui.

Nousin ylös ja kävelin viimeiset sata metriä koululle. Avasin koulun oven 8.42 ja kiiruhdin portaat ylös. Minulla oli kuitenkin kiire ja kompastuin taas. Polvessa tuntui terävä kipu. Nousin ylös, mutta käveleminen oli vaikeaa. Kiiruhdin silti lokerolleni, riisuin ulkovaatteet. Sen jälkeen kävelin luokan eteen ja koputin oveen kello 8.47.

Opettaja avasi oven ja vilkaisi otsaani ja polviani. “Sinullahan on ollut hurja koulumatka”, hän totesi. “Nuo haavat täytyy putsata.”

Minulle ei ikinä sentään ole käynyt noin montaa huonoa sattumusta samalla kertaa, mutta bussit ketjuuntuvat harva se päivä, bussit eksyvätkin aika usein ja olen myös kaatunut naamalteni, en tosin jäälle vaan asfaltille. Mitä pidit?