Ei kaikkea tarvitse niin paljoa

Ensinnäkin, pahoittelut siitä, että mä en ole ehtinyt postata mitään, mutta mä olin ensin kipeenä, sitten oli joulu ja sitten mä olin taas kipeenä. :( Ei mennyt ihan putkeen. Mulla oli siis suunnitelmissa julkaista tänne jotain jouluista, mutta en ehtinyt. Niinpä saatte lukea tämän jouluisen tarinan nyt, neljä päivää myöhässä.

Joulu oli jälleen saapunut. Oli aattoilta, ja kello oli jo kymmenen. 10-vuotias Matilda oli jo avannut kaikki lahjansa. Lahjoista oli paljastunut värityskirjoja, suklaalevy, pehmoleluja, 1000:n palan palapeli, hieno kynä, uusi puhelin, pikkulegoja, Ankkalinnan Joulutohinat-sarjakuvakirja, kirjoja, konvehtirasia, aamutakki, uusi penaali, kyniä, pari hienoa paitaa ja kaulakorunvalmistussetti.

Matilda katseli lahjojaan, mutta jostain syystä hän ei ollut niin iloinen, kun vielä vuosia sitten. Jostain syystä lahjojen arvo oli laskenut. Matilda osasi kyllä nauttia lahjoista, ja kyllä ne tulisivat ainakin jotenkin tarpeeseen, mutta ei hän niitä kaikkia olisi tarvinnut, värityskirjoja hänellä oli kaappi täynnä, samoin pehmoleluja, 1000:n palan palapelejä oli hänellä jo yksi sekä lisäksi vielä perheen yhteisiä pari. Hienoa kynää ei montaa kertaa tulisi käytettyä, ennen kun se unohtuisi huoneen nurkkaan, Matilda olisi pärjännyt hyvin vanhalla puhelimellaankin, konvehtirasian taas hän sai joka vuosi, aamutakki oli kyllä mukava, mutta ei Matilda sitä paljoa käyttäisi, vanhallakin penaalilla hän olisi vielä pärjännyt ja kaulakorunvalmistussettikin taisi olla kaapissa jo entuudestaan.

Matilda tiesi, ettei olisi tarvinnut tätä kaikkea. Jotenkin se pisti ajattelemaaan, että Euroopassa oli sota, mutta Matilda se vain sai rauhassa availla lahjojaan täällä turvallisessa Suomessa. Vanhemmatkaan eivät olleet saaneet paljoa lahjoja, ja silti he näyttivät ihan onnellisilta. Ehkä aikuiset eivät tarvinneet niin paljoa kaikkea.

Ennen nukkumaanmenoa Matilda vielä kysyi äidiltä:

– Äiti, miksi aikuiset saavat lapsia vähemmän lahoja, ja ovat silti niin onnellisia?

– Te lapset olette vielä nuoria, ja haluatte saada paljon. Te tarvitsette uusia leluja ja vaatteita, mutta meille aikuisille se ei… tai oikeastaan me aikuiset emme tarvitse niin paljoa mitään, emme me leiki, äiti selitti.

– Mutta en minä olisi tarvinnut kaikkia lahjojani, Matilda huokaisi.

– Mutta ajattele, kuinka iloiseksi tulit, äiti muistutti.

– Niin, mutta lahjat eivät tuo pitkää iloa, sillä kaikkea sitä tavaraa minulla on jo, Matilda selitti.

– Asiasi on kyllä oikea, äiti myönsi. – Kaikkea ei ehkä tarvitsisi, mutta sinä olet vasta lapsi, ei sinun tarvitse vielä ajatella mitään kovin tärkeää, keskity vain leikkeihisi.

– Mmm, hyvää yötä, äiti, Matilda toivotti.

– Hyvää yötä, Matilda, äiti vastasi.

Sinä yönä Matilda nukkui rauhallista ja syvää unta, enää hän ei ajatellut maailman turhuuksia, ainoastaan sitä, että huomenna hän voisi leikkiä uusilla leluillaan.

Okei, nyt tämä on valmis. Tämä on aika lyhyt, mutta asia on tärkeä. Jouluisin myydään niin paljon kaikkea turhaa, kyllä minäkin sain pari lahjaa, joita en välttämättä tarvitsisi.

Mietin ensin, että Matilda olisi vanhempi, mutta sitten en olisi enää keksinyt sille lahjoja, mitä se olisi voinut saada, ja nuorempi taas ei vielä olisi miettinyt noita asioita.

Mitä pidit tästä? Kerro mielipiteesi kommenteissa! Kommentit parantavat aina päivääni.