Ensimmäinen tarinani: Taivaan tähdet partioleirillä

Tässä ensimmäinen tarinani. En ole käyttänyt siihen kovin paljoa aikaa, mutta toivon, että se, joka lukee tämän, pitää tästä.

Istuin ulkona. Tuuli tuiversi hiuksiani. Katselin ympärilleni. Olin partioleirillä, ja oli kamiinavuoroni. Teltassa oli kuuma, joten olin lähtenyt ulos hetkeksi sillä välin, kun parini Selma piti huolta kamiinasta.

Leiri oli tähän asti sujunut hyvin. Edellisenä päivänä olimme saapuneet bussilla pienen mökin pihaan. Sudenpennut (partion nuorimmat jäsenet, yleensä 1-2-luokkalaisia) olivat majoittuneet sinne. Me tarpojat nukuimme seikkailijoiden kanssa puolijoukkueteltoissa.

Katselin taivasta, kerrankin saatoin katsella sitä rauhassa, yleesä kaupungin valot häiritsivät minua.

– Isla, tule jo sisälle, kuulin Selman kutsun.

– Pian, sanoin. – Ihailen vielä hetken taivasta.

Selmakin tuli ulos seurakseni. Hän katsoi hetken tähtiä, mutta näin, ettei hän ollut niistä yhtä haltioissaan, kun minä.

– Meidän täytyy mennä, Selma sanoi.

– Aivan, myönsin.

– Paljon kello on? Selma tiedusteli.

– Varttia yli kolme.

– Varttia yli kolme! Meidän täytyy äkkiä mennä lisäämään pari puuta ja herättämään Saana ja Linnea! Selma huudahti.

– Ei kai meillä niin kiire ole, huokaisin.

– On on, Selma vakuutti. – Tiedän kokemuksesta, että Saana ja Linnea eivät herää helposti, oli minun vuoroni herättää heidät myös viime vuonna ja siinä meni melkein puoli tuntia! Varsinkin Linnealla.

– Hyvä on, hyvä on, mennään, sanoin ja menin sisälle telttaan.

Lisäsin pari puuta kamiinaan samalla, kun Selma herätti Saanaa ja Linneaa. Ajattelin isosiskoani Iidaa, joka sai nukkua sisällä, koska oli johtaja, kahta isoveljeäni, kotona olevaa Eemiliä ja poikien teltassa nukkuvaa Onnia ja kahta pikkusiskoani, Emmi, joka nukkui teltan toisessa päässä ja Esmeralda, joka oli niin pieni, että sai nukkua sisällä.

Lopulta olimme herättäneet Saanan ja Linnean ja menimme nukkumaan. Käperryin nukkumaan Saaran ja autuaasti tuhisevan Miran väliin.

Vaikka minua väsytti, en vain saanut unta. Ajatukset kieppuivat päässäni, kuten niillä on usein tapana tehdä silloin, kun pitäisi nukkua, mutta uni on kaukana.

…

Olin kai nukahtanut, koska kun heräsin seuraavan kerran, kuului joka puolelta telttaa kahinaa ja liikehdintää ja valoja välkähteli. Ponnistin ylös ja vilkaisin puhelimeni kelloa. Se näytti puoli kahdeksaa. Tiesin, että kahdeksalta olisi herätys, joten ponnistin ylös ja ryhndyin vaihtamaan vaatteita.

En keksinyt tähän enää sen enempää jatkoa, joten päätin lopettaa tämän tähän. Todennäköisesti käytän samaa hahmoa vielä joskus uudelleen, sillä hän on mielenkiintoinen henkilö, sen huomaan nyt.

Ihanaa, jos joku kommentoi, mieluummin, että kommentoi puoli vuotta myöhässä, kun ei ollenkaan. <3