Otsikon kuva

Siirin kouluarkea –> Jatkotarinan osa 7

Heii! Taas on postausväli venynyt, koska motivaationi ja aikani eivät oikein tahdo riittää kirjoittamiseen. Päätin nyt kuitenkin muistaa kirjoittaa osallistumiseni Tuuliturkin kirjoituskilpailuun.

Tässä on siis taas uusi osa Siirin kouluarkea. Edelliseen osaan pääset tästä ja kannattaa lukea se ensin, vähintään viimeinen virke:D

 

Luku 13

Siiri tuijotti yöhousujaan. Hän pohti kuumeisesti, mitä pitäisi tehdä. Housuissa oli pupujen ja kukkien kuvia. Siiri päätti lukittautua vessaan, koska siellä kukaan ei näkisi häntä.

Vessassa Siiri pohti kuumeisesti mitä tehdä. Minealla oli loppunut juuri fysiikan tunti ja hän oli siis melko lähellä. Mutta Minea ja tämän kaverit vain nauraisivat hänelle. Sitäpaitsi miten Minea voisi auttaa? Tai siis Minea tuskin kanniskeli varahousuja mukanaan, eikä häneltä myötätuntoa heruisi.

Siiri päätti laittaa viestiä Iirikselle, koska muitakaan vaihtoehtoja ei oikein ollut.

Iiriiiiiiiis

Mä oon pulassa…

Mä en oo kyl varma voiksä auttaa mua mut joo nii

 

Siiri jäi odottamaan vastausta. Hän pelkäsi jo, että Iiris ei vastaisi, mutta puolen minuutin kuluttua Iiris luki viestin ja alkoi kirjoittaa.

 

Mitä sä nyt oot tehny?

Öö tota lähin yöhousuis kouluun…

Näis on pupui ja kaikkee

Ja Minea ei ainakaa voi auttaa mua enkä oikein tunne muita

Sul kävi tuuri

Mul oli just liikkaa ja mul on mun collarit repus

Ne on kyl vähän hikiset

ONKSOIKEESTI

VOITKO PLIIS TUUA

Joo voin. Missä sä oot?

Vessas lukkojen takana

C255

Okei mä tuun sinne

Koputan neljästi ku oon oven takana

 

Luku 14

Siiri huojentui. Ehkä hän ei sittenkään kuolisi. Minuutin kuluttua ovelta kuului neljä koputusta. Siiri avasi oven ja Iiris oli siinä.

– Täs on nää, Iiris sanoi ja kaivoi housut repustaan.

– Kiitti ihan sikana, mä palautan nää pyykkipäivän jälkeen, Siiri lupasi.

–̣ Ei mittää, Iiris hymyili.

Siiri lukitsi oven jälleen ja sai housut vaihdettua. Kello oli jo 6 yli 10 ja hänellä ei ollut hajuakaan, missä Minea ja kumppanit olivat. Siiri avasi vessan oven ja lähti käytäville hortoilemaan. Useimmiten porukka oli C1-aulassa tai A-siiven käytävillä. Siiri kiiruhti kiertämään auloja ja käytäviä läpi.

10 yli 10 Siiri vihdoin saapui viimeiseen mahdolliseen paikkaan eli vain lukiolaisille tarkoitetulle välituntialueelle. Minea oli siellä, mutta eri ihmisten kanssa kuin yleensä. Minean kanssa olivat heidän luokaltaan Juho, Johannes, Eric, Matias, Antton ja Ellen. Minean muita kavereita ei näkynyt.

– Moi, Siiri sanoi.

– Moi, Ellen vastasi. – Mistä sä noi housut repäsit?

– Iiris anto, Siiri sanoi.

– Kuka se on? Ellen kysyi.

– Yks mun kaveri 7A:lta, Siiri selitti. – Mitä te näitten kaa hommaatte?

– Juhol on tosi tulista chilikastiketta ja noi lyö vetoo, kuka uskaltaa vetää sitä eniten, Ellen sanoi.

Tosiaan, muut löivät vetoa ihan huolella.

– Saammä satasen jos vedän koko pullon? Eric kysyi.

– Eiku mä vedän puol pulloo mä saan seittemänkymppii, Johannes julisti

– No et varmana saa, Juho sanoi.

– Miksen? Johannes tivasi.

– Älä unta nää se on ihan liikaa jos sä vedät vaan puol pulloo, Juho selitti.

– No viiskymppii sitte, Johannes sanoi.

– Saammä kympin jos mä voitelen sillä mun leivän? Minea kysyi.

– No etkä saa, Juho sanoi.

– Hei ihmiset meillä alkaa hissan tunti, Antton huomasi.

He menivät tunnille. Historiassa Siiri ei oikein kuunnellut vaan keskittyi enemmän seuraamaan  Minean ja Ellenin lappujenvaihtoa edellisessä rivissä. Siiriä turhautti, kun tytöt tirskuivat keskenään, eivätkä lähetelleet lappuja hänelle. Ei se niin monimutkaista olisi ollut.

 

Luku 15

Ruokavälkällä he livahtivat vaivihkaa jo ysien vuorolla syömään. Juho oli ottanut chilikastikkeensa mukaan.

Kaikki maistoivat sitä vähäsen omenan tai leivän kulmalla. Siiri oli ainut, jota ei huvittanut.

Sitten he alkoivat oikeasti säätää rahojen kanssa. Juho lupasi kymmeniä euroja ihmisille. Eric laittoi sitä reilusti ruokaansa ja sai vitosen, vaikka olisi vaatinut kkolmekymppiä, koska ruoka oli tosi tulista ja myös aika pahaa.

– Saammä kakskytviis euroo, jos mä juon sitä paljaalteen? Matias kysyi.

– Riippuu, minkä verran, Juho sanoi.

Matias marssi hakemaan lasin ja kaatoi chilikastiketta sinne. Siiri huusi muiden mukana ”Nyt riittää” monta kertaa, koska Matias vain laittoi sitä.

– Saakstästä neljäkymppii? Matias kysyi.

– Kolkytviis, Juho sanoi.

– Okei okei, Matias sanoi.

Laitoin videoinnin päälle. Tämän haluaisin vielä muistaa.

Yhtäkkiä Matias vain hörppäsi melkein kolmasosan chilikastikkeesta. Muut huusivat. Siiri istui jännittyneenä Matiasta vastapäätä.

Ensin näytti siltä, että Matias oli ihan kunnossa, eikä mitään ollut käynyt. Matias istui aloillaan tyynen rauhallisesti. Vajaata minuuttia myöhemmin Matias alkoi yskiä. Hän yski hetken ja sitten oli taas hiljaa. Ja pian yski taas. Pian Matias alkoi näyttää oikeasti pahoinvoivalta. Hän yski vielä lisää ja joi sitten putkeen kolme lasia maitoa ja häipyi mumisten jotain.

Odotimme Matiasta takaisin, mutta lopulta ruokavälkkää oli jäljellä enää pari minuuttia, joten meidän täytyi rientää palauttamaan astioita, jotta emme myöhästyisi historian toiselta tunnilta.

Matias ei ilmaantunut sinne. Otava onnistui soittamaan Matiakselle, joka sanoi, että sillä oli huono olo ja että se oli lepäämässä. Opettaja sanoi, että Matias voisi lähteä kotiin. Matias huusi vielä täysiä, että ”JUHO ON MULLE KYMPIN VELKAA!”, mutta Juho ei kuullut sitä, koska oli juuri silloin vessassa.

Historiantunnin jälkeen kävelimme portaita alas kohti musiikinluokkaa. Siiri käveli muiden perässä portaita alas.

– Hei tuolla ulkona on ambulanssi! Vili huudahti äkkiä.

Siiri katsoi ikkunasta ulos ja siellä oli tosiaan ambulanssi, joka seisoi ovet auki keskellä koulun pihaa. Kaikki pysähtyivät hetkeksi tuijottamaan, mutta jatkoivat matkaansa alas, koska heillä oli kiire. Portaiden alapäässä Siiri vilkaisi musiikkiluokkien käytävää kohti ja pysähtyi säikähtäneenä. Sieltä käveli ensihoitajia ulos kantaen paareja, joissa Matias makasi huonovointisen näköisenä.

 

Tämä on varmaan hyvä kohta päättää tämä… Tästä taisi tulla aika pitkä. Mitä pidit? Kommentoihan jotain kivaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *