Historiamatkat – Sotilaskoulutus Saksassa

Hej! Tänään siirrymme historiaan, ensimmäiseen maailmansotaan.

 

Veikko istui pirtin puisen pöydän ääressä. Hänen ajatuksensa kävivät kovaa kamppailua. Hän voisi jäädä kotiin, toimettomana, työttömänä ja köyhänä, mutta silloin hän olisi varmasti elossa. Tai sitten Veikko voisi lähteä Saksaan saamaan sotilaskoulutusta ja palata osaavana sotilaana auttamaan suomen itsenäistymistä. Mutta Saksa kävi sotaa, joten siellä voisi käydä huonosti.

Naapurin Lauri oli lähdössä ainakin. Ja jotkut tiesivät kertoa, että myös Mattilan Janne ja Peltolan Tuomas.

– Paras mennä nukkumaan, Veikko totesi puoliääneen. – Katson sitten aamulla tilanteen.

Yöllä Veikko näki hurjaa unta, jossa hänen kotikyläänsä hyökkäsivät venäläiset. Ikään kuin se olisi enne ja tarkoittaisi, että minun on lähdettävä, Veikko tuumi.

– No mikäs poikaa noin mietityttää? isä kyseli.

– Lähden Saksaan saamaan sotilaskoulutusta, Veikko pamautti.

– Saksaanko? En oikein tiedä… äiti sanoi.

– Mutta täytyyhän meidän suomalaisten tehdä jotain julman Venäjän voittamiseksi, Veikko huomautti.

– Oikeaa puhetta, poika, minäkin lähtisin, jos olisin vielä nuori, isä huokaisi.

– Mutta sinullehan voi käydä vaikka mitä, äiti esteli.

– Eikä käy, Lauri huolehtii kyllä minusta, Veikko tokaisi.

– Mutta miten sinä sinne asti pääset? äiti kysyi.

– Laurin mukana, sillä on kaikki jo järkättynä, Veikko selvitti ja häipyi ulos ovesta.

Veikko kiiruhti kohti Laurin kotia päästäkseen kertomaan uutisensa. Lauri otti ne ilolla vastaan. He joutuivat selvittelemään muutamia asioita, ja hommaamaan Veikolle passin, mutta viikkoa myöhemmin kaikki oli valmista. Veikko istui viimeistä kertaa kotona syömässä päivällistä. Isä puhui sodasta, mutta äiti oli hiljaa. Äiti ei kyllä ollut kieltänyt Veikkoa, mutta kaikesta näki, ettei äiti ollut innostunut tästä.

Illalla pojat lähtivät.

 

Matka oli pitkä ja se kesti viikkojen ajan. Välillä kuljettiin junalla, mutta usein oli turvauduttava hevoskärryihin.

Lopulta he olivat perillä Saksassa. Veikko ei ymmärtänyt paljoakaan, koska ei osannut saksaa. Janne kuitenkin osasi jotain ja kuiskutti muille, mitä heidän haluttiin tekevän.

Ensimmäinen ilta oli vaikein. Heidät ajeltiin kaljuiksi ja heille annettiin sotilaan yksinkertaiset vaatteet. Sitten heidät vietiin nukkumaan koville lavereille.

Veikko nukkui huonosti, sillä koti-ikävä vaivasi. Hän oli kuitenkin väsynyt, sillä matkan aikana yöunet olivat jääneet vähäisiksi. Lopulta Veikko nukahti levottomaan uneen.

 

Ajan myötä Veikko tottui elämään Saksassa. Kielikin alkoi jo sujua. Hän oli onnekseen nopea oppimaan. Veikko oppi myös, kuinka taistella hyvin. Hänestä tuli yksi parhaista sotiaista, koska hän oli kestävä, sinnikäs ja nopea. Sotilaskoulutuksen jälkeen he taistelivat Venäjää  vastaan Saksan joukoissa.

 

Sitten tuli tieto: he palaisivat Suomeen, joka oli juuri itsenäistynyt, mutta jossa oli puhjennut sisällissota. Veikko huokaisi, nyt kun he olivat itsenäinen kansa, piti saman tien aloittaa sota. Suomeen sitä kuitenkin lähdettiin ja Saksan määräysten mukaan valkoisten puolelle.

Matka oli pitkä ja vaikea, mutta Veikko kulki iloisena Laurin jäljessä. He olivat innokkaina valmiina puolustamaan maataan kommunisteilta, punaisilta.c

 

Suomessa he kulkivat Veikon kotikaupungin läpi ja Veikko sai luvan käydä tapaamassa vanhempiaan, kuten muutkin saivat.

– Hei! Veikko tervehti.

– Veikko! Sinä palasit! isä huudahti. – Tulethan sinä meidän punaisten puolelle?

Veikon vatsassa jysähti pelko, oliko hänen perheensä punaisten puolella. Ja Saksa kun oli määrännyt heidät valkoisten puolelle. Veikko kävi kovaa sisäistä kamppailua. Pitäisikö hänen siirtyä isän luo punaisten puolelle vai valkoisten puolelle. Lopulta Veikko kuitenkin sai sanottua:

– Minä olen valkoisten puolella. Tämä on se oikea puoli, tällaisen elämän minä haluan. Ja saksalaiset ovat määränneet meidät taistelemaan tälle puolelle.

– Hyvästi sitten, poikani, en usko, että enää tapaamme hyvissä väleissä, isä huokaisi.

– Hyvästi, isä, Veikko sanoi. Kyyneleet eivät olleet kaukana, mutta Veikko lähti ja jätti isän yksin.

 

Sisällissota oli ankara. Veikko taisteli, ja auttoi lopulta valkoiset voittoon. Punaiset kommunistit hävisivät.

Sisällissodan jälkeen isä oli kuollut. Veikko ei kuitenkaan palannut perheensä luo, vaan meni muualla naimisiin ja jäi asumaan Etelä-Suomeen.

 

 

Tässä tämä. Tapahtumat etenivät aika nopeasti, koska jos olisin kertonut kaikesta, tarinasta olisi tullut hieman liian pitkä. Toivottavasti kuitenkin pidit, kerro se kommenteissa. :D