Hauskaa perjantai-iltaa! Tänään jatkamme Siirin jatkotarinaa, jota ei tosin ole vähään aikaan tullut, koska en ole ehtinyt/jaksanut kirjoittaa sitä. Edelliseen osaan linkki löytyy tästä, kannattaa lukea se ensin, jos et muista sitä tai ole lukenut sitä.
Luku 9
Siirin keskittyminen oli tiessään. Hän kiemurteli ja tuijotti kelloa, joka mateli tuskallisen hitaasti.. Samalla hän yritti epätoivoisesti laskea geometriaa, mutta laskut menivät päin honkia, ja useasti hän joutui aloittamaan koko tehtävän alusta.
Kun matematiikan tunti lopulta oli onnekkaasti ohi, Siiri kiiruhti ruokalan ohitse kohti ruotsin luokkaa.
Hän katsoi ruokalan seinustaa, paikkaa, johon Roistoakatemia oli jäänyt, mutta sitä ei enää näkynyt.
Siirin teki mieli huutaa kiukusta, mutta hänellä ei ollut enää aikaa harmistella tilannetta sen enempää, koska kello kävi ja ruotsintunti alkaisi pian. Siiri ei halunnut enää enempää harmeja tälle päivälle myöhästymällä ruotsintunnilta, päivä oli muutenkin jo tarpeeksi surkea.
Siirin kauhuksi paikkoja oli vaihdettu. Siiri oli siirretty Juhon viereen ja Mineasta ja Ellenistä oli tehty pari, samoin Matleenasta ja Oonasta.
– Hej! opettaja tervehti.
– Hej! luokka vastasi.
– Tänään kertaamme prepositioita. I dag vi… opettaja aloitti, mutta Siiri ei jaksanut enää kuunnella. Hän keskittyi ajattelmaan sitä, kuinka epäoikeudenmukainen opettaja oikeastaan oli.
Tunnin jälkeen muut pakkasivat kamojaan pitkään.
– Hei jos nähään tänään ostarilla ja tehään jotain, Minea ehdotti.
– Mun pitää ensin tehdä läksyt, Matleena sanoi.
– Joo ja mä haluun kans käyä kotona, Oona totesi.
– Okei, mä tuun varmaan kans, Siiri totesi.
– Okei, no sovitaan wapissa tarkemmin, että milloin ja missä, Minea ehdotti. – Hei Ellen, tuutsä?
– Joo, Ellen vastasi.
– Okei, nähään, mä lähen kotiin, Siiri ilmoitti.
Siiri polki kotiin kovaa kyytiä. Hän oli innoissaan iltapäivästä, jos se oikeasti onnistuisi! Siiri toki piti kavereistaan, mutta usein he olivat hieman välinpitämättömiä varsinkin Siiriä kohtaan, Siiri kun kulki valtavirran ulkopuolella.
Luku 10
Kotona puhelin piippasi. Viestit olivat tyttöjen WhatsApp-ryhmästä.
Minea: Lähetäänkö me tänään sinne ostarille?
Matleena: Joo käy varmaan. Oota hetki.
Oona: Tuun jos Matsku tulee.
Ellen: Joo tuun mä varmaan.
Mäkin voisin tulla ehkä…
Minea: Ok.
Minea: Eli kaikki tulee?
Matleena: Joo. Mä pääsen.
Missä nähään?
Minea: No ostarilla.
Ellen: Okei, millon?
Oona: Nyt heti.
Ok.
Sulloin puhelimen taskuun ja heitin kypärän päähäni. Ja sitten vain menoksi. Poljin lujaa vauhtia kohti ostaria. En ollut ihan varma, halusinko viettää iltapäivää ostarilla. Äiti ei pitänyt siitä, hänen mielestään meidän olisi pitänyt tehdä jotain järkevämpää, kuten olla kirjastossa. Olin osittain samaa mieltä, mutta eivät kaverit kirjastoon lähtisi, se nyt oli aivan varmaa ja halusin olla kavereiden kanssa yhdessä. Illalla olisi vielä partiokokous, mutta sinne ehtisi myöhemmin.
Ilta hurahti nopeasti ostarilla. He nauroivat joillekin pojille, jotka riehuivat jotain. Lisäksi he kävivät kaupassa ostamassa jäätelöt, vaikkei varsinainen jäätelökeli ollutkaan. Oona ja Matleena olivat paljon puhelimella, mutta muuten iltapäivä oli varsin mukava. Siirin oli helppo ja kevyt polkea kotiin syömään ja sen jälkeen partioon.
Partiossa he menivät vähän matkan päähän trangioiden ja mehukanisterin kanssa.
– Tänään te teette omenakaurapaistosta, johtaja sanoi. – Tässä on ainekset. Siiri ja Venla, te olette pari. Alma ja Silva te toinen ja Inka ja Anniina kolmas.
Venla oli yksi Siirin parhaista kavereista, joten homma sujui hyvin. He juttelivat niitä näitä töitä tehdessään.
Siiri harmitteli mielessään, että Venla oli paljon kauempana sijaitsevassa koulussa ja muut partiokaverit olivat vuotta alemmalla luokalla, eli alakoulussa vielä. Siiri olisi mielellään ollut partiokaveriensa kanssa koulussa.
Lopuksi oli vielä tiskaus. Viimeisenä pesua odotti kanisteri ja Siiri ja Venla lupasivat hoitaa sen, kun muut ryhtyivät kasaamaan trangioita.
Venla oli juuri lorauttanut kanisteriin paljon tiskiainetta ja Siiri ravistellut sitä hu0lella, kun heidän johtajansa tuli sanomaan, että kanisteri olisi pitänyt vain huuhdella. Nyt se oli kuitenkin täynnä vaahtoa.
Okei, tässä olisi uusi postaus. Mitä pidit? Oli pakko sekoittaa tuo kanisterijuttu tähän, kun se on käynyt oikeastikin, ja se oli vaan niin hassu katastrofi. Ensi postaukseen siis! :D
Saippuapullo
Pidin tästä! Ehkä edellinen osa oli vähän parempi, en tiedä mutta joka tapauksessa olin tosi iloinen siitä, että vihdoin Siirillä meni hyvin, kun se pääsi sinne ostarille! 🥳 tykkäsin myös tuosta viestikeskustelu kohdasta ja oli kiva kun tuo fontti oli eri väreillä eri nimien kohdalla ❤️
Vikkeri
Tää osa ei jotenkin rakentunut nii luontevasti.🤔 Piti sille Siirille jotain antaa, ei elämä ole ikinä pelkkiä vastoinkäymisiä. 😃 Ja ajattelin, että niiden nimet näkyy selvemmin, jos ne on eri värillä. Kiitos! 💛
Perho
Ei ehkä paras osa tätä jatkotarinaa, mutta sehän on vaan hyvä ettei joka osassa tapahdu mitään kauheen erikoista ;)
Vikkeri
Kiitos,💙 ja tais olla niin etten mä keksinyt mitään erikoista. 😂