Seuraan sivusta elämää

Heips! En ole nyt vähään aikaan postannut, kun olen odotellut Q&A:han kysymyksiä. Aikaa on vielä 10 päivää. :D Okei, tänään siis tutustumme pölyhiukkasen elämään. Sain jkostain tällaisen superoudon idean kertoa, mitä jossain (tässä tapauksessa koulussa,) tapahtuu lattian rajasta katsottuna. Lukuiloa! :D

 

Hei, olen pieni pölyhiukkanen. Olen ollut tällä samalla paikalla jo viikkokausia, sillä en kykene liikkumaan. Olen seinän ja lattian välissä kapeassa kolossa. Paikaltani näen kuitenkin paljon, ja tiedän yleensä suunnilleen, mitä koulussa tapahtuu. Olen alkanut pitää päiväkirjaa, jotten unohtaisi kaikkea.

Perjantai 3.2.2023

Se oli sellainen tavallinen päivä, jona päätin alkaa pitää päiväkirjaa näistä tapahtumista täällä seinän kolossa. Kuulin valitusta koulusta. Iltapäivällä, kun siivooja tuli, hän pyyhkäisi kaksi pienen pientä kynääni mukanansa, joten nyt minulla on enää tämä, kirjoitan, kunnes tämä loppuu. Sitten antaudun siivoojan mopin vietäväksi, sillä olen elänyt niin seinää vasten painautuneena, ettei moppi olisi löytänyt minua, vaikka olisin halunnutkin, mutta jos annan ilmavirran puhaltaa minut keskemmälle lattiaa…

 

Torstai 9.2.2023

Tänään oli se penkkaripäivä, jona lukion vanhimmat eli abit lähtevät rekoilla ajelemaan ja heittelevät karkkia mennessään. Näin, kuinka puoli kymmeneltä koko koulu suuntasi ohitseni ulos ovista, ja reippaat puoli tuntia myöhemmin näin heidän palaavaan karkkia syöden. Oppilaat roskasivat koko koulun. Minunkin päälleni lensi roska. Hyi! Ei minua ole tehty sitä varten, että oppilaat saavat haudata minut roskiin. Sinä iltapäivänä en siis nähnyt enempää, koska päälläni oli roska, joka poistettiin vasta kolmen aikaan siivoojan tullessa.

 

Perjantai 10.2.2023

Se oli sellainen tavallinen perjantai. Kuulin piilostani oppilaiden valittavan, kun oli kanarisottoa mannapuuron sijaan. En tiedä, minkä makuisia nuo ruuat ovat, mutta sinä päivänä minun teki kovasti mieli lähteä liikkeelle ja maistaa kanarisottoa. Kuulin taas ne samat viikonlopun suunnitelmat kavereiden näkemisestä ja ostarilla notkumisesta, ja taisipa joku suunnitella yökylääkin.

 

Lauantai 11.2.2023

Luulen, etten ikinä enää kirjoita lauantaista, sillä täällä ei tapahdu silloin mitään. Tänäänkin vain nukuin. Lisäksi näin yhden opettajan, joka mutisi itsekseen jotain kokeista. Mutta lauantaisin on mukavaa. Voin antaa ilmavirran liikuttaa itseäni hieman ilman tallomisen tai moppaamisen pelkoa.

 

Tiistai 14.2.2023 Ystävänpäivä

Ystävänpäivä. En pidä sen sanan kaiusta. Ystävä, minullako? Ei, olen elänyt yksin siitä asti, kun Hedwig mopattiin. Mutta koulun ystävänpäivä, se merkitsi oppilaille jotain hauskaa, kuten havaitsin. Koulussa järjestettiin kuvajahti, ja koko päivän kuulin valituksia kuvista, joiden pari puuttui, ja iloisia keskusteluita kuvansa löytäneiden suista. He esittelivät tovereilleen lakuja ja suukkoja, joita saivat. Ruokana oli kalakeittoa, tai kuten eräs oppilas kaverilleen huomautti; seitilitkua. Ja raakoja banaaneita, kuten sivumennen kuulin.

 

Torstai 16.2.2023

Ruokavälkällä sai ostaa mokkapaloja, suukkoja ja lakuja pienestä kioskista, joka oli pystytetty aulaan. Olisin halunnut ostaa sieltä jotain, mutta eihän se käy, jos sattuu olemaan pölyhiukkanen. Lounaaksi oli kalapyöryköitä, perunoita ja salaattia.

 

Perjantai 17.2.2023

Havahduin sinä aamupäivänä, 10:n välkällä, siihen, että hiihtoloma alkaisi ja edessäni olisi 9 hiljaista päivää. 9 päivää, jolloin en kuuntelisi koululaisten melksettä. Kuulin jälleen suunnitelmia tulevaisuudesta.

 

Keskiviikko 1.3.2023

Olen vain lepäillyt. Alan tulla niin vanhaksi, että on vaikeaa pysyä hereillä kovin kauaa. Tänään kuitenkin sain uutisia, lakot, jotka olivat pyörineet Suomessa viime aikoina, olivat siirtyneet busseihin. Kuulin lukuisia valituksia siitä, kuinka bussit eivät kulje. Valituksia siitä, että oli käveltävä. Valituksia siitä, että oli pyräiltävä. Valituksia ymmärtämättömistä opettajista, jotka olivat laittaneet myöhästymismerkintöjä.

 

Tiistai 7.3.2023

Lounaalla oli kasvistortillaa. Ja kuulemma tortillalätyt olivat aivan kylmiä. Tänään myös sattui eräs hieman täpärä tapaus, viereeni läjähti purukumi, niin lähelle, että meinasin jäädä sen alle.

 

Tiistai 14.3.2023

Eräät luokat olivat olleet loskakelillä pulkkamäessä ja nyt olivat aivan märkiä. En voinut olla säälimättä heitä. Koko päivän koulussa hiippaili seiskaluokkalaisia sukkasilteen.

Nyt kynäni kuitenkin on loppu. Ja olen vanha ja sairas. Jätän tämän vihkon tähän kulmaan ja annan ilmavirtojen kuljettaa minut mopin ulottuville. Hyvästi.

 

Tämä oli tällainen, hivenen tylsä postaus, tai en tiedä, mitä mieltä olet. Ja se Q&A! Menepäs osallistumaan.