Oravan haave

Hei! Inspiraatio oli tänään vähän hukassa, mutta kun lueskelin vähän eri inspiraatiopostauksia, sain äkkiä kohtuuhyvän idean, vaikka ei tämä mikään mestariteos olekaan. Joka tapauksessa lukuiloa! :D


Orava istui puussa nakertaen käpyä. Päivä näytti seesteiseltä, mutta yhä talven jälkeen viileältä.

Orava katseli maailmaa, kuten sillä oli tapana tehdä käpyä nakertaessaan. Samalla orava ajatteli suurinta haavettaan. Orava olisi halunnut lentää. Se oli oravann suurin unelma, mutta orava kyllä tiesi hyvin, että se ei toteutuisi, lentäminen oli mahdotonta sellaiselle, kuin orava.

Äkkiä orava kuuli päänsä yläpuolelta suhinaa. Sinne vilkaistessaan orava näki linnunpoikasen, joka oli putoamassa pesästään. Orava syöksyi ottamaan lintua kiinni, sillä maahan pudotessaan se murskautuisi varmasti.

Orava sai kuin saikin pienen linnun kiinni, vaikka olikin vähällä pudota itsekin puusta.

Orava katseli pientä lintua jonkin aikaa. Se oli pieni ja heiveröinen. Sillä ei ollut vielä kunnollista sulkapeitettä, joten sen oli täytynyt kuoriutua aivan vasta. Lentää se ei osaisi vielä pitkään aikaan. Oravan pitäisi jotenkin saada linnunpoikanen pesäänsä, mutta miten? Orava voisi kyllä kiivetä sinne, mutta lintua hän ei millään saisi mukaan.

Silloin ylhäältä kuului kovaa huutoa. Lintuemo oli tainnut äkätä jälkikasvunsa pudonneen.

– Minä sain linnunpoikasen kiinni! orava huusi.

Jälleen kuului suhinaa, mutta tällä kertaa suuri, pelottava ja kaunis lintuemo lehahti oksalle.

– Kuu! Minä sanoin, ettet osaa lentää! aikuinen lintu motkotti.

– Anteeksi äiti, Kuu sanoi nöyränä. – Tähti yllytti minua.

– Tähden ei pitäisi… emo mutisi. Sitten hän katsoi oravaa.

– Kiitos, kun pelastit tyttäreni. Haluatko jotain palkaksi?

– En, Orava sanoi, ennen kun ajatteli. – Ei kun haluan, haluan lentää selässäsi taivaalla, se on suurin haaveeni!

– Lentäminen… aikuinen sanoi. – No, kaipa se käy, vien vain ensin Kuun pesään, ennen kuin se ehtii tehdä enempää tyhmyyksiä.

Ja hetkeä myöhemmin orava sai lentää suuren aikuisen linnun selässä, taivaalle ja kaarrella pitkiä matkoja, ennen kun laskeuduttiin.

 

 

Se oli siinä. Juoni oli aika yksinkertainen, ja kokonaisuudessaan lyhyt, mutta toivon, että joku tykkää.

8 kommenttia

    1. Kiitos! 💚
      Mä ehkä tein siitä vähän satua muistuttavan, kun en muuta keksinyt, mutta ihan hieno tuli. 🙂

      Vastaa

  1. Ihana ja jotenkin tosi suloinen! ❤️ Mä en oikeastaan edes tiedä, miksi tällaiset pienet eläinsadut on niin hellyyttäviä… 🐿🪽

    Vastaa

    1. Kiitos!
      Eläinsadut on hellyyttäviä, koska eläimet on hellyyttäviä. ❤️😂

      Vastaa

    1. Kiitos! 😃
      En huomannutkaan, että hän/se:tä oli käytetty vähän, taidankin heti mennä tarkistamaan.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *