Minä ja hän

Heips! Jälleen kerran postausväli on venähtänyt, kun arki-iltoina ei ole enää ollut aikaa kirjoitella tarinoita. Tänään ajattelin kuitenkin julkaista tällaisen tarinan, jonka kirjoitimme koulussa. Tiedän, että jollain muulla on myös ollut postauksensa nimenä Minä ja hän. Ajattelin, että kun se on tämän alkuperäinen nimi, niin en viitsi muuttaa sitä, mutta jos jotain häiritsee, niin voin vaihtaa sen.

Joka päivä, kun menen kouluun, näen hänet.

Joka päivä, kun palaan kotiin, näen hänet.

Hän kulkee samalla bussilla, kuin minä ja on joka ikinen aamu ja iltapäivä tasan samaan aikaan pysäkillä.

Hänellä on joka päivä yllään samanlainen musta takki ja päässään hupparin tummanharmaa huppu.

Hänen kasvonsa jäävät hupun peittoon, huppu luo niin syvän varjon kasvoille, ettei hänen kasvojensa muotoja voi erottaa.

Ehkä huomaisin tuntevani hänet, jos hän näyttäisi kasvonsa, mutta huppu peittää kaiken.

En tiedä hänen nimeään, ikäänsä tai kotiaan, mutta jos tietäisin, huomaisin ehkä tuntevani hänet.

Mutta eräänä päivänä hän ei ollut pysäkillä, hän ei ollut bussissa, eikä iltapäivälllä pysäkillä tai bussissa. Häntä ei näkynyt seuraavana päivänä, eikä sitä seuraavana.

Hän oli kadonnut elämästäni.

Olin osittain surullinen, mutta samalla minua ei kiinnostanut yhtään.

Mutta oli ollut lohdullista tulla pysäkille, kun hän oli siellä, tietää, ettei bussi ollut vielä mennyt.

Siinä oli. Mitä pidit tästä? Vähän erilaista välillä. Ensi postaukseen!