Pienen siilin joulu

Hei taas! Kuluipa viikko nopeasti, enkä kokeiden takia ole ehtinyt kirjoitella tänne mitään. Tämänkertainen tarina kertoo siilistä. Arvoin eläimen avaamalla eläinkirjan sattumanvaraisesta kohdasta, ja valitsemalla toisen (tässsä tapauksessa toinen olisi ollut hyeena, mutta ehkä hyeenat eivät vietä joulua) Siksi päähenkilö on pieni siili. Pienen siilin joulu ei kuitenkaan suju aivan suunnitelmien mukaan.

Lukuiloa!

 


Pieni siili havahtui horroksestaan. Se oli horrostanut lehtikasassa jo suunnilleen kaksi kuukautta, mutta itse se ei sitä tiennyt.

Miksi minä heräsin? Onko jo kevät?  siili hämmästeli. Se vietti ensimmäistä talveaan, joten sillä ei ollut vielä kokemusta aiemmista talvista.

Pieni siili oli herännyt muutamaan kertaan, mutta vain lyhyesti ja ollut puoliunessa kaiken aikaa, mutta tämä oli erilaista, siili tunsi olevansa täysin hereillä. Mikä ihme sen oli herättänyt.

Noin tuntia myöhemmin pieni siili oli täysin pirteä ja uskaltautui kurkistamaan ulos lehtikasastaan. Se kuitenkin veti itsensä nopeasti takaisin sisälle, sillä ulkona oli aivan valkoista ja hyisen kylmää. Oli talvi, aattoaamu, mutta sitäkään pieni siili ei tiennyt. Se tiesi vain, että jokin oli vialla.

Tarkemmin ympäristöään tutkittuaan pieni siili tajusi, miksi oli herännyt, pesästä oli ryöstetty lehtiä ja siilille oli tullut kylmä!

Pieni siili totesi, että ainut keino saada lehdet takaisin, olisi hakea ne.

Ja niin pieni siili uskaltautui ulos. Se upposi kokonaan valkeaan töhnään päästyään pienen matkan päähän pesästään. Siilillä oli kylmä. Se tärisi vilusta ja pelosta. Lumi oli jumittanut sen tiukasti paikalleen. Siili vinkui hiljaa, mutta kukaan ei kuullut, siili oli yksin tässä maailmassa. Siili vaipui horteeseen

 

Pienestä siilistä tuntui, että se oli nukkunut ikuisuuden, kun jokin lämmin tarttui siihen. Siili vilkaisi ihmisen kättä ja nosti piikit pystyyn. Ihminen kuitenkin noukki pienen siilin hellästi käteensä ja vei jonnekin lämpimään, turvaan.

Ehkä pieni siili saisi sittenkin viettää joulua!

 

 

Tämä oli aika nopea ja tuntuu, että myös vähän kömpelö toteutus. Mitä pidit? Voisinko jotenkin parannella tätä? Kerro se kommenteissa vaikka heti.

4 kommenttia

  1. Oi, ihana ja positiivinen tarina! <3 Kerronta on sujuvaa, ja tarina sellainen iloinen, tulin hyvälle mielelle :) Ainut mikä häiritsi, oli tuo loppu – se tuli vähän nopeasti. Muuten tykkäsin kovasti, oot kyllä taitava kirjoittamaan!
    Ps. Tää sun blogin tausta on niin kaunis… <3

    Vastaa

    1. Kiitos! 😊🍪

      Olen myös huomannut, että loppuni etenevät yleensä vähän liian nopeasti, pitää varmaan hidastaa niitä jotenkin…😕🤔

      Ja kiva, että pidät taustasta. 🙃

      Vastaa

  2. APUAAAAAA, TÄÄ OLI LIIAN IHANA! EN KESTÄ, VIKKERI, SÄ OLET NIIN TAITAVA ERI KIRJOITUSTYYLEISSÄ JA MÄ RAKASTAN TÄTÄ! 🌿🩷😊❣️🫶🍭❤️‍🩹🙃🍂🍃🥰🦔🌸❤☘️🧡✨️🧸♥️🪹🌿🩷😊❣️🫶🍭❤️‍🩹🙃🍂🍃🥰🦔🌸❤☘️🧡✨️🧸♥️🪹🌿🩷😊❣️🫶🍭❤️‍🩹🙃🍂🍃🥰🦔🌸❤☘️🧡✨️🧸♥️🪹🌿🩷😊❣️🫶🍭❤️‍🩹🙃🍂🍃🥰🦔🌸❤☘️🧡✨️🧸♥️🪹

    Vastaa

    1. Kiitos! ❤️🧡💛

      Ihanaa, että pidit. 😊😃😀Ehkä kirjoitan toistekin samanlaisen, kuka tietää? 🙃

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *